Työyhteisösovittelija ei saa pelätä konflikteja

Työyhteisösovittelijakoulutus antaa Teija Silvolan, Marjo Rönkön ja Kati Tikan mukaan hyvät valmiudet työyhteisösovittelijan tehtäviin, ja koulutuksesta saatuja uusia työkaluja voi hyödyntää myös perustyössä.

TAKKin ensimmäinen työyhteisösovittelijaksi valmentava koulutus päättyi toukokuussa 2016. Koulutus oli ensimmäinen laatuaan koko Pirkanmaalla. Siuntiosta asti koulutuspäiviin matkanneelle Marjo Rönkölle koulutus toteutti pitkäaikaisen haaveen.

- Tapasin kouluttajana toimineen Timo Perhmanin ensimmäinen kerran viisi vuotta sitten, ja siitä asti olen odottanut, että koulutus käynnistyisi jossakin päin Suomea, Rönkkö toteaa tyytyväisenä.

Uusia työkaluja ja osaamista

Rönkkö toimii työelämän asiantuntijana omassa yrityksessään. Hän on työssään törmännyt työyhteisöjen ongelmiin, ja se oli yksi syy hakeutua koulutukseen. Samanlaisista syistä koulutukseen hakeutuivat myös työterveyshoitajana Dextrassa työskentelevä Kati Tikka ja Dexter Oy:n yrittäjä, työyhteisövalmentaja ja psykologi Teija Silvola.

- Tulin hakemaan koulutuksesta uusia työkaluja omaan työhön, uusia ajatuksia ja verkostoja, mutta erityisesti sovittelutekniikan ja -prosessin osaamista, Silvola kertoo.

Myös Tikan tavoitteena oli löytää uusia työkaluja sekä hankkia erikoisosaamista.

- Olen jatkuvasti tekemisissä erilaisten yritysten ja työyhteisöjen kanssa. Pystyn nyt toimimaan tarpeen mukaan työyhteisösovittelijana, mutta voin hyödyntää uutta osaamista myös perustyössäni työterveyshoitajana.

Työyhteisösovittelu eroaa kaikista muista kuuntelijan rooleista. Sovittelijan täytyy pysyä täysin puolueettomana, kuunnella aktiivisesti molempia osapuolia eikä keskustelua saa johdatella. Sovittelija ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan tarjoaa työkaluja ja tukee sovittelun osapuolia ratkaisun saavuttamisessa.

Arvokas verkosto

Kahdeksan kuukauden koulutuksessa rytmittyivät lähipäivät, käytännön harjoittelu ja pienryhmätapaamiset. Jokaisella osallistujalla oli koulutuksen ajan työn alla case, joko todellinen tai kuvitteellinen.

- Pienryhmä osoittautui tärkeäksi osaksi koulutusta. Siinä käytiin hyviä keskusteluja, joiden kautta sai myös uusia, erilaisia näkökulmia omaan case-tapaukseen, Silvola kertoo.

- Muutoinkin kanssaopiskelijat olivat tärkeä osa koulutusta, jossa toteutuivat oivallisesti muilta oppiminen ja verkottuminen, Rönkkö jatkaa.

Verkostoituminen ei suinkaan pääty koulutuksen päätöstilaisuuteen vaan opiskelijaryhmä on jo sopinut seuraavan tapaamisen vuoden päähän.

Valmennusta naiset suosittelisivat kaikille, jotka ovat kiinnostuneita työyhteisösovittelusta ja erityisesti työterveyshuollossa tai työyhteisövalmentajina työskenteleville sekä HR-ammattilaisille ja esimiehille.

Huomio ennaltaehkäisyyn

Kaikki kolme ovat sitä mieltä, että parasta olisi, jos työpaikan konfliktitilanteet saataisiin ennaltaehkäistyä niin, että sovitteluun asti ei edes jouduttaisi.

- Aion jatkossa yhdistää työyhteisösovittelun elementtejä vetämiini esimiesvalmennuksiin, Rönkkö kertoo.

Samoilla linjoilla on myös Silvola, jolla on suunnitelmissa lisätä työyhteisövalmennuksiinsa sovittelu- ja konfliktinehkäisytaitoja. Hän haluaa synnyttää hankalat ja hiertävät asiat rohkeasti ja reilusti käsittelevää työkulttuuria, jossa konfliktit eivät pääse kasaantumaan liian hankaliksi.

- Sovittelevan ja avoimen kulttuurin luominen työyhteisöihin lisää työhyvinvointia, vahvistaa Tikka.

Tärkeimpänä kriteerinä työyhteisösovittelijan tehtäviin he pitävät sovittelutekniikan osaamista, johon koulutuksesta saa hyvät eväät.

- Oleellista on tietysti myös se, että työyhteisösovittelija ei saa pelätä konflikteja, painottaa Silvola.

Keskeisiä sovittelutyössä onnistumisen edellytyksiä ovat sovittelijan kuuntelu- ja vuorovaikutustaidot sekä innostus tuloksen saavuttamisesta.

- Sovittelija on työssään ennen kaikkea sovinnon mahdollistaja, Tikka summaa tehtävänkuvan.