Välinehuoltajan opinnot veivät uudelle uralle
Välinehuoltajan opinnot TAKKissa johdattivat Jenita Kokkosen uudelle alalle. Opinnot toivat mukanaan onnistumisen kokemuksia ja vakituisen työpaikan terveydenhuoltoalalla.
Välinehuoltaja Jenita Kokkonen istuu Kanta-Hämeen keskussairaalan kahvilassa ennen iltavuoron alkamista. Suupielillä leikkii hymy, kun Jenita kertoo matkastaan välinehuoltajaksi. Hämeenlinnalaisen alanvaihtajan uusi ammatti ei ollut itsestäänselvyys.
Välinehuoltaja vastaa terveydenhuollon lääkinnällisten laitteiden sekä välineiden puhdistamisesta, desinfioinnista, tarkistamisesta, pakkaamisesta ja steriloinnista. TAKKissa välinehuoltoalan perustutkinnon suorittaneelle Jenitalle ala oli pitkään tuntematon:
– Viisi vuotta sitten en ollut edes kuullut välinehuoltajan ammatista. Ala oli täysin vieras, ja löysin sen sattumalta, Jenita sanoo.
Vanhempainvapaalla ollut Jenita oli vauvan nukkuessa tarttunut Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n jäsenlehteen. Aikaisemmin lähihoitajaksi ja rakennusmaalariksi valmistunut nainen oli työskennellyt vuosia päiväkodissa, mutta haaveili alanvaihdosta.
– En halunnut palata päiväkotiin, joten piti keksiä jotain muuta. Kun näin lehdessä ammattiesittelyn välinehuoltajasta, ajattelin että tässä voisi olla tuleva ammattini, Jenita sanoo.
Välinehuoltajan ammatti herätti kiinnostuksen
Toisen lapsen syntymä lykkäsi suunnitelmia, mutta lopulta aika oli kypsä. Jenita etsi tietoa välinehuoltajan koulutuksesta ja löysi TAKKin. Helmikuussa 2024 alkoivat välinehuoltoalan perustutkinnon opinnot Tampereella.
Aikuiselle alanvaihtajalle olisi ollut muitakin vaihtoehtoja. Mikä välinehuoltajan työssä veti Jenitaa niin kovasti puoleensa?
– Ajattelin, että luontaiset vahvuuteni pääsevät esiin työssä. Välinehuoltajalta vaaditaan huolellisuutta ja tarkkuutta, ja tykkään järjestelystä vapaa-ajallakin. Alalla on myös hyvät työllistymismahdollisuudet.
Jenitan opinnot kestivät vuoden ja kolme kuukautta. Koulutuksen lyhyen keston vuoksi hän kannustaakin alasta kiinnostuneita hakemaan TAKKiin matalalla kynnyksellä. Jenita suosittelee välinehuoltoalan tutkintoa myös käytännönläheisyyden vuoksi. Työharjoittelut antoivat uutta alaa opiskelevalle monipuolista osaamista.
– Työt oppii parhaiten tekemällä. Ja mitä enemmän työtä tekee, sen helpompaa siitä tulee, Jenita sanoo.
Opiskelu TAKKissa yllätti
Jenita yllättyi siitä, miten joustavaa välinehuoltajaksi opiskelu TAKKissa on. Monimuotokoulutus sisälsi lähi- ja etäopiskelua sekä työharjoittelua. Osan opinnoista pystyi suorittamaan verkko-opintoina.
– Lähipäiviä oli vain kaksi tai kolme viikossa. Osa koulukavereista teki opintojen ohessa töitä, ja itse pystyin keskittymään pieniin lapsiini. On hienoa, että opinnot pystyy sovittamaan erilaisiin elämäntilanteisiin, Jenita kertoo.
Jenitan edellisistä opinnoista oli aikaa, joten hän suoritti ammatillisten opintojen lisäksi yhteiset tutkinnon osat. Vaikeina hetkinä opettajilta ja opiskelukavereilta saatu tuki kantoi. Mieltä askarruttavien asioiden kanssa ei tarvinnut jäädä yksin.
– Meillä oli hyvä ryhmähenki. Puhuimme paljon tehtävistä ja työharjoitteluista. Oli mielenkiinoista kuulla toisten kokemuksia. Koulusta jäi mukavat muistot, Jenita sanoo.
Eniten Jenita odotti tutkintoon kuuluvaa kolmea työharjoittelujaksoa. Samalla ne hieman jännittivät:
– Vasta työharjoittelussa selvisi, millaista välinehuoltajan työ oikeasti on. Onneksi se vastasi saamaani mielikuvaa ja oli tosi kivaa. Oli ihana huomata alun epävarmuuden jälkeen, että osaa toimia itsenäisesti.
Onnistumisen kokemukset eivät unohdu
Jenita on ylittänyt itsensä opinnoissa kerta toisensa jälkeen. Hän kertoo välineiden steriloinnin teoriaopinnoista, joita varten piti päntätä tosissaan. Äidinkielen opinnoissa videoitava puhekin kauhistutti.
– Lopulta puheen pitäminen oli hauskaa. Opinnoissa on tullut vastaan ihan uusia tilanteita, mutta olen selvinnyt niistä. Olen saanut paljon onnistumisen kokemuksia, Jenita sanoo.
Ihanin onnistuminen oli vielä edessä. Jenita sai työharjoittelupaikassa vinkin välinehuoltajan kesäsijaisuudesta ja vakituisesta työpaikasta. Hän haki molempia – ja tuli valituksi. Toukokuussa 2025 valmistuneella Jenitalla oli tiedossa työpaikka Kanta-Hämeen keskussairaalassa jo ennen valmistumispäivää.
– Siitä oli varmasti etua, että olin ollut samassa sairaalassa työharjoittelussa. Yllätyin iloisesti, kun sain vakipaikan.
Kesällä Jenita juhlisti onnistumisiaan läheisten kanssa. Valmistujaisia, työpaikkaa ja syntymäpäiviä juhlittiin lämpimissä tunnelmissa. Jenita kertoo olevansa kiitollinen saavutuksistaan.
– Kaikki on mennyt niin hyvin. Ensin pääsin opiskelemaan TAKKiin ja sitten järjestyi työpaikka. Valmistuttuani minulta kysyttiin, mistä eniten tykkään välinehuoltajan työssä. Vastasin, että aivan kaikesta.
Nyt Jenita tekee unelmiensa työtä. Alalla, josta ei vielä jokin aika sitten ollut kuullutkaan.