– Opiskelu oli vaikeaa. Se oli niin vaikeaa!, parahtaa tuore lähihoitaja Sabina Faltin, kun häneltä kysyy opintojen sujumisesta.

– Tiesin kuitenkin, että kyllä minä vielä ammatin tästä otan. Halu oli kova.

Sabina valmistui maaliskuussa lähihoitajaksi rekrytoivasta koulutuksesta, jossa etsittiin lähihoitajan tehtävistä kiinnostuneita henkilöitä töihin Jyllin Kodeille. Puolentoista vuoden mittaiseen koulutukseen kuului paljon käytännönläheistä opiskelua työpaikalla ja lisäksi etä- sekä lähiopetuspäiviä Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK:lla. Päätös opiskelemaan lähtemisestä ei ollut Sabinalle helppo.

– Olen 38-vuotias romaninainen, ja siihen saakka olin ollut kotiäitinä. Tuntui rankalta jättää koti.

Jyllin Kodit oli Sabinalle entuudestaan tuttu, sillä vuonna 2018 hän pääsi tutustumaan paikkaan työkokeilussa. Jo tuolloin työ vanhusten parissa tuntui mieluisalta. Jyllin Kodeilla Sabinaan tykästyttiin niin, että häntä kannustettiin heti aloittamaan opinnot lähihoitajaksi – työpaikka Jyllin Kodeilta kyllä löytyisi. Tuolloin opiskelu ei kuitenkaan vielä sopinut Sabinan suunnitelmiin, sillä hänen nuorin lapsensa oli vielä kovin pieni.

Pari vuotta myöhemmin Jyllin Kodit alkoi etsiä uusia tekijöitä rekrytoivan koulutuksen kautta. Silloin päätti Sabina hakea mukaan. 

– Ajattelin, että nyt se on pakko. En voi aina vain lykätä ja lykätä. Halusin pyrkiä elämässä eteenpäin ja saada itselleni ammatin.

Opettajat tukena

Kun koulutus TAKKilla alkoi, Sabina päätti ottaa päivän kerrallaan. Vaikka kotiasioiden sujuminen aluksi kauhistutti, kaikki tuntui sujahtavan nopeasti balanssiin.

– Mies ja lapset tukivat minua. Monivuorotyö ei ole perheelliselle helppoa, mutta kaikki tottuivat siihen.

Opiskelun makuun pääseminen otti aikansa. Edellisistä, peruskouluaikaisista opinnoista oli vierähtänyt tovi. 

Suureksi avuksi opintojen edistämisessä olivat TAKKin opettajat. He opastivat tehtävien teossa ja muistuttelivat määräajoista tarpeen vaatiessa. Myös joustoa löytyi – koska Sabina koki hankaluuksia tietokoneen käytön kanssa, sai hän luvan palauttaa tehtäviä tarvittaessa käsin kirjoitettuina versioina.

– Minua osattiin myös opettaa niin, että ymmärsin asiat. Sain niin hyvää tukea, etten olisi koskaan uskonut! TAKKilta saadulla tuella on ollut kaikista suurin merkitys.

Apua löytyi myös opiskelukavereilta. Ryhmään kuului viisi opiskelijaa, jotka kaikki asuivat Ikaalisissa. Automatkoilla Tampereelle he kertasivat yhdessä kokeisiin ja opettivat toisiaan. Yhteishenki hioutui vahvaksi.

Omassa ammatissa

Jyllin Kodilla Toivon Kodin tupakeittiössä Sabina voitelee välipalaleipää talon asukkaalle. Työpäivä on jo päättynyt ja työvaatteet vaihtuneet omiin, mutta haastattelun vuoksi Sabina on jäänyt vielä puuhailemaan työpaikalleen.

Sabina kertoo pitävänsä työstään valtavasti. Työhön kuuluu muun muassa vanhusten saunottamista, aamu- ja iltatoimissa sekä ruokailuissa avustamista ja viriketoiminnan järjestämistä. Koulussa opitut asiat ovat siirtyneet käytäntöön.

– Koulussa joku asia saattaa vaikuttaa hyvinkin monimutkaiselta, mutta sitten kun teet sen töissä, tulee ymmärrys että ahaa, tämä olikin tällainen, ei ollenkaan niin vaikea!

Vahvuudekseen Sabina mainitsee hyvät vuorovaikutustaidot – juttu lähtee lentoon tuosta noin vain, samoin kuin laulukin.

– Yks kaks saatan aloittaa, että ’Oi maamme suomi’, ja siihen kaikki yhtyvät aina!, Sabina nauraa.

Itsevarmuus työssä on kasvanut päivä päivältä.

– Parissa viikossakin huomaan oman kehitykseni. Se on palkitsevaa. Olen ylpeä itsestäni, että sain opinnot tehtyä, Sabina kertoo. 

Työpäivän päätteeksi on ihana palata kotiin. Silloin Sabina pyrkii antamaan mahdollisimman paljon aikaa omalle perheelleen.