Toimistosta työstämään – Koneistuksen perusteita koulutetaan ammattilaisille, jotka eivät itse työskentele koneistajina
Valmistavassa teollisuudessa työskentelee paljon muitakin ammattilaisia kuin koneistajia. Koulutus, jossa opetetaan koneistuksen perusteita ei-koneistustyötä tekeville, on ollut menestys Fastemsilla.
Kun keksii loistavan idean, sen toteuttamista ei kannata lykätä. Tämän todistaa TAKKin ja Fastemsin yhteistyö, jossa pistettiin tuumasta toimeen ilman hämäläisille kuuluisaa hitautta.
– Ensimmäinen kontakti TAKKiin otettiin kesälomien jälkeen, ja jo heti tammikuussa ensimmäinen ryhmä pääsi aloittamaan koulutuksensa, muistelee Koneistuksen perusteet ei-koneistustyötä tekeville -koulutuksen idean isä Seppo Pyykkö.
Pyykkö toimii Fastemsilla vetäjänä automaation platform-tiimissä, joka on toinen yrityksen tuotekehitysyksiköistä. Hänen johtamansa yksikkö vastaa laitteiden mekaniikka- ja sähkösuunnittelusta, laiteohjauksesta sekä robotiikan pohjista. Fastems on Tampereen Lahdesjärvellä sijaitseva lastuavan työstön konepaja-automaatiota toimittava yritys.
Idea koulutukseen lähti omasta tarpeesta. Pyykkö kertoo, että hän koki tarvitsevansa työssään syvällisempää ymmärrystä koneistuksen yksityiskohdista. Hän alkoi etsiä koulutuksia ensin itselleen, mutta sitten syntyi idea koko yrityksen laajuisen koneistuskoulutuksen järjestämisestä TAKKin kanssa.
– TAKKin vaste meidän huutoon oli mahtava. Sekä aikataulu että tapa, jolla he saivat hatarista selityksistä kopin, Pyykkö kertoo yhteistyön käynnistämisestä ja koulutuksen suunnittelusta Fastemsin tarpeisiin.
Koulutus tehtiin paikallisesti räätälöitynä tutkinnon osana. Pyykkö laati koulutuksen suunnittelua varten TAKKille listan asioista, joita Fastemsin työntekijät saattavat työssään asiakkaiden kanssa kohdata. Pyykön sanojen mukaan noin vaaksan mittainen lista sisälsi mm. seuraavia teemoja: lastuamisarvojen ymmärtäminen, työkaluvalinta, NC-ohjelmointi, kappaleen kiinnittäminen koneeseen ja nollapisteiden asettaminen.
– Räätälöidyn koulutuspaketin rakentaminen yhteistyössä TAKKin kanssa oli erittäin sujuvaa, nopeaa ja joustavaa.
Koulutuksessa oli tärkeää ottaa huomioon kohderyhmälle sopiva vaatimustaso. Pyykön mukaan tavoitteena ei ollut tehdä osallistujista ammattikoneistajia, vaan tarjota ymmärrystä koneistamisesta ihmisille, jotka eivät tee sitä päätyökseen. Koulutus tarjoaa työntekijöille, jotka normaalisti tekevät asiantuntijatyötä esimerkiksi ohjelmistojen, mekaniikkasuunnittelun, budjettien tai markkinoinnin parissa, täysin erilaisen ja avartavan käytännön kokemuksen, joka auttaa ymmärtämään asiakkaiden tarpeita ja alan ammattitermistöä. Koulutusta tarjottiin ja tarjotaan myös englanniksi.
– Ihmisillä on reikäinen palapeli, jonka he pystyvät muodostamaan, kun he ovat meillä töissä. Koulutuksen tarkoituksena on tilkitä puuttuvat palat, jotta kuva olisi kokonainen, Pyykkö havainnollistaa.
Alan jargon muuttui sanoista syvälliseksi ymmärrykseksi
Pyykkö uskoo, että pintapuolisen tiedon syventäminen antaa varmuutta asiakaskohtaamisiin, kun asiakkaiden kanssa pystyy kommunikoimaan luontevammin ja viestimään yrityksen asiantuntijuudesta vakuuttavammin.
– Lisääntynyt ymmärrys laitteiden fyysisestä todellisuudesta mahdollistaa, että työntekijät pystyvät ideoimaan paremmin ja kehittämään yrityksen tuotteita ja palveluita vastaamaan aidosti asiakkaiden tarpeita. Lisäksi koulutus on virkistävää vaihtelua toimistotyölle.
Tämän allekirjoittaa myös software lead Lauri Kemppi, jolla on haastatteluhetkellä lopputenttiä vaille valmis opintosuoritus. Kemppi kiittelee mahdollisuutta päästä itse käyttämään työstökoneita, mikä toi kaivattua vastapainoa perinteiselle toimistotyölle.
– Mieti raakametallin pinta, oikein kiiltävä ja sileä pinta, johon pääset ajamaan terää, se on oikein alkukantaisen miellyttävää, hekumoi innostunut Kemppi koulutuskokemustaan.
Motivoituneella Kempillä oli kirkkaana mielessä tavoite koulutukselle.
– Tavoitteenani oli, että opin tekemään paremman NC-ohjelman kuin M30 ja puolipiste.
Tavoitteen paljastaminen saa aikaan hersyvät naurut Pyyköltä ja Kempiltä. Alaa tuntemattomille Kemppi selventää, että työstökoneita ajetaan niin sanotulla G-koodilla eli koneelle kerrotaan, miten sen tulee liikuttaa terää. Komennot eivät Kempin mukaan ole kovin luettavaa tekstiä, eli koodi ei näytä perinteiseltä selkokieliseltä tekstiltä, vaan se muodostuu hyvinkin tiiviistä ja työstökoneelle suunnitelluista erityisistä komennoista. Ohjelman lopussa on aina M30-koodi, joka kertoo koneelle, että käynnissä oleva ohjelma päättyy kyseiseen kohtaan.
Oppi on selvästi mennyt perille, tosin koneistus ei ennen kurssia ollut täysin tuntematon ala automaatiotekniikan diplomi-insinöörille.
– Olen perehtynyt koneistustekniikkaan pääosin työni ohessa, mutta minulla ei ole koneistustaustaa. Koulutuksessa oli paljon tuttuja termejä, joita olin työssäni kuullut, mutta en tiennyt niistä syvällisemmin, kuten vaikka miten lasketaan lastuamisnopeuksia. Oli kiva päästä näkemään ja ihan käsin kokemaan, miltä tuntuu, kun lastuamisnopeutta kasvatetaan.
Hiljaista tietoa TAKKin koulutuksesta
Kemppi kehuu kouluttajien ammattitaitoa ja TAKKin koulutustiloja.
– Kouluttajat olivat erittäin osaavia, ja hyödyllisiä vinkkejä tuli paljon. Välineet olivat hyvät, ohjeistus oli selkeää, ja pääsimme käyttämään monipuolisesti erilaisia laitteita aina 70-luvun laitteista moderneihin työstökoneisiin.
Kun Kemppi ottaa 70-luvun koneet puheeksi, Pyykkö kertoo, että erilaisten koneiden kokeileminen on tärkeää, koska asiakkaiden tuotantotiloista saattaa edelleen löytyä hyvinkin vanhoja laitteita modernien koneiden rinnalta.
Vanhan tekniikan kunnioittaminen onkin yksi syy, miksi koulutukselle on Fastemsissa tarvetta. Pyykkö kertoo, että aikoinaan, vielä noin 20 vuotta sitten, Fastems valmisti työstökoneita ja omia osiaan itse, jolloin talossa oli runsaasti näitä koneita suunnitelleita, valmistaneita ja käyttäneitä ammattilaisia töissä.
– Tuolloin asiantuntijoiden oli helppo kävellä suoraan työstökoneiden ääreen katsomaan käytännössä, miltä esimerkiksi kara, kiinnitin tai leikkuuneste todellisuudessa näyttävät, selittää Pyykkö.
Pyykkö jatkaa, että ajan saatossa yrityksen toiminnan suunta on kuitenkin muuttunut, eikä Fastemsilla ole enää omia työstökoneita käytössään. Samalla koneistuksen käytännön tason syvällisesti ymmärtävä alkuperäinen henkilöstö on pikkuhiljaa poistunut yrityksestä eläköitymisen ja normaalin henkilöstömuutoksen myötä. Tämä johti tilanteeseen, jossa talossa ei enää ollut kokenutta väkeä, jolta uudemmat työntekijät olisivat voineet suoraan kysyä neuvoa ja oppia ymmärtämään, mitä asiakkaiden käyttämät monimutkaiset ammattitermit tarkoittavat.
Koska hiljaista tietoa ja mahdollisuutta sisäiseen oppimiseen koneiden äärellä ei enää ollut, käytännön oppi ja ymmärrys oli etsittävä yrityksen ulkopuolelta.
Opin hakeminen TAKKista on Kempin mukaan ollut erittäin avartava ja hauska kokemus.
– Suosittelen koulutusta ehdottomasti kaikille erilaisista taustoista riippumatta. Koulutuspäivät menisivät vaikka virkistyspäivistä, Kemppi nauraa ja kiteyttää osuvasti positiivisen koulutuskokemuksensa.