Halil löysi takaisin vanhaan ammattiinsa
Turkista Suomeen muuttanut Halil Ibrahim Simsek kehitti suomen kielen taitoaan kotoutumiskoulutuksessa ja TUVA-koulutuksessa, ennen kuin lähti opiskelemaan ammattiin. Halil halusi herätellä vanhan ammattinsa uudelleen henkiin ja opiskelee nyt hitsaajaksi.
Halil Ibrahim Simsek istuu Nirvan kampuksen ravintolan pöydässä sinisessä hitsaajan haalarissaan. Koulupäivä on puolivälissä, ja on tauon paikka.
TAKKin kampus on Halilille jo hyvin tuttu. Kaksi vuotta sitten Suomeen muutettuaan hän aloitti opinnot TAKKin kotoutumiskoulutuksessa. Sen jälkeen reitti on edennyt TUVA-koulutukseen eli tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen ja viimeisimpänä hitsaajan ammatillisiin opintoihin.
Hitsausalan opinnot eivät valikoituneet sattumalta - Halililta löytyy jo kokemusta hitsaamisesta, sillä kymmenen vuotta sitten hän työskenteli hitsaajana myös kotimaassaan Turkissa. Nyt hän opiskelee TAKKissa työvoimakoulutuksessa kone- ja tuotantotekniikan osatutkintoa, erikoistuen hitsaukseen.
– Haluan kehittää kädentaitojani hitsaajana. Moni asia on unohtunut, ja alalle on tullut paljon uutta – on uusia koneita ja uusia tekniikoita.
– Tällä hetkellä Suomessa tarvitaan paljon työntekijöitä tällä alalla. Siksi päätin, että aloitan uudelleen tässä ammatissa, Halil kertoo.
Kulttuurista toiseen
Halil päätyi muuttamaan Suomeen rakkauden perässä. Vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli Turkin Alanyassa vartijana armeijan leivissä. Hän tutustui Alanyassa lomailemassa olleeseen suomalaiseen naiseen, ja suhde alkoi muutaman kuukauden päästä tapaamisesta. Tätä nykyä he ovat naimisissa ja asuvat yhdessä Tampereella.
– Kysyin kyllä vaimolta, haluaisiko hän muuttaa Turkkiin, mutta hän ei halunnut asua kaukana perheestään. Sanoin, että okei, minulle sopii kyllä muuttaa Suomeen. Asuin Alanyassa yksin kuusi vuotta, ja minulle yksin oleminen oli tuttua, joten lähteminen sopi minulle.
Halilista tuli tamperelainen huhtikuussa 2024. Muutto Suomeen tarjoili turkkilaiselle muutamia kulttuurishokkeja.
– Sauna. Kaikkialta löytyy aina sauna, Halil nostaa esiin ensimmäisenä.
Muita yllättäviä asioita olivat esimerkiksi juhlapyhät, joita sisältyy Suomessa kalenterivuoteen enemmän kuin Turkissa, sekä suomalainen kirjasto.
– Metso-kirjastossa on sisällä ravintola, yläkerrassa musiikkihuone, alakerrassa kokoontumistiloja, paljon tapahtumia... Turkissa kirjasto on ihan tavallinen – menet, lainaat kirjan ja lähdet pois, Halil vertaa.
Suomeen muuttaneelle monet suomalaiset tavat ja tottumukset vaativat totuttelua. Kotoutumiskoulutus ja TUVA-koulutus auttoivat suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ymmärtämisessä. Kotoutumiskoulutus ja Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA) ovat aikuisille maahanmuuttajille suunnattuja koulutuksia, joissa opiskellaan suomen kieltä, työelämätaitoja ja muita yhteiskunnassa tarvittavia taitoja.
– Varsinkin TUVA-koulutuksessa keskityttiin yhteiskunnan asioihin sekä ammattiasioihin. Se auttoi oppimaan Suomen systeemin, ja se auttoi myös ammatin valinnassa, Halil kertoo.
Kielitaito kehittyi askel askeleelta
Halil pääsi aloittamaan kotoutumiskoulutuksen muutaman kuukauden kuluttua Suomeen muutosta.
– Kotoutumiskoulutus oli ensin hyvin vaikeaa, koska en tiennyt mitään suomen kielestä. Kielen säännöt olivat vaikeat. Kun aloin oppia uusia sanoja, opiskelu alkoi helpottaa, ja askel askeleelta opin lisää.
Nyt Halil istuu vastapäätä pöytää ja keskustelee suomen kielellä erittäin sujuvasti – kieli on otettu haltuun nopeasti!
– Minun mielestäni ei niin nopeasti, Halil oikaisee.
– Eräs ystäväni sai jo kotoutumiskoulutuksen jälkeen B1-kielitason. Kielen oppiminen riippuu ihmisestä – joku oppii heti ja joku tarvitsee enemmän aikaa. Ja harjoitella pitää.
Kotoutumiskoulutukseen sisältyi myös työharjoittelujakso, jonka Halil suoritti kirjanpitäjän toimistossa.
– Se tuki oppimista, koska siellä oli paljon kirjallisia työtehtäviä, Halil kertoo.
TUVA-opintoihin Halil halusi hakea, koska oma kielitaito ei ollut vielä riittävä jatko-opintoja ajatellen. TUVA-koulutuksen aikana Halil oppi uutta sanastoa hitsaajan ammatista ja kehitti muutoinkin kielitaitoaan. Sen jälkeen avautuivat ovet ammattiopintoihin.
Halilin mukaan parasta TAKKissa on ollut se, kuinka opinnot ovat antaneet lisää varmuutta puhumiseen ja muutoinkin Suomessa toimimiseen. Parasta ovat olleet tietysti myös kouluttajat.
– Kouluttajat ovat auttaneet kaikissa asioissa. Jos emme ymmärrä, he kertovat uudelleen, ja ovat aina kohteliaita – ja myös kärsivällisiä. Ja opot auttavat työ- ja harjoittelupaikkojen löytämisessä.
– Lyhyesti: he ovat ihania.
Koti on nyt Tampereella
Halil kertoo viihtyvänsä Suomessa.
– Ennen kuin tulin Suomeen, minulla ei ollut kavereita, ja joka päivä oli tylsä. Nyt minulla on kavereita, joiden kanssa voi lähteä ulos istumaan ja juomaan kahvia. Nyt on parempi kuin ennen, Halil tiivistää.
Opintojen myötä Halil on saanut ystäviä Turkista, Italiasta ja Uzbekistanista. Vapaa-aikaa tulee vietettyä kuntosalin, pyöräilyn ja lyijykynätöiden parissa.
Turkkiin jäänyttä perhettään Halil on kuitenkin jäänyt kaipaamaan, luonnollisesti. Suomeen muuton jälkeen hän on käynyt kerran vierailulla Turkissa, lapsuuden kotikaupungissaan Gaziantepissa, isänsä ja veljensä perheen luona. Uusi vierailu on tiedossa muutaman kuukauden päästä.
– Kaipaan heitä paljon, varsinkin veljeni lapsia, Halil kertoo.
Turkki-kaipuusta huolimatta Halilin haaveena ja suunnitelmana on jatkaa elämää Tampereella – ja tietysti löytää työpaikka.
– Haluan työskennellä hitsaajana. Hitsausala sopii minulle, ja tiedän, millainen ammatti on. Tykkään, että kun teen töitä, näen heti, mitä saan aikaan.